Villavaippahousut : ohje

villavaippahousut: koko S, lanka Puro

Neulo 90 silmukkaa pyöröpuikoille (2,5-3) tai pitkille neulepuikoille. (työstä ei tule siis umpinaista)
Aloita joustinneuleena. Neulo 1oikein, 1nurin joustinneuletta.  Neulo 10-15 cm (riippuen siitä kuinka korkean vaipasta haluat. Korkea vaippa lämmittää selkää ja suojaa ylivuodoilta yläosaan).

Joustinneuleen jälkeen aloita aina oikein -neule. Neulo 4 silmukkaa oikein, kavenna 2 yhteen ja jatka rivi loppuun. Käännä työ. Neulo jälleen 4 oikein ja kavenna 2 yhteen ja jatka rivin loppuun. Näin työ alkaa kaventua ja kavennukset tulevat nätisti (eivätkä aivan reunaan). Neulo em. tavalla työ loppuun niin, että lopussa silmukoita on 4-6. Päätä työ.

Taittele villavaipan reunat keskelle yhteen ja alhaalta kavennettu osa villavaipan reunojen kanssa yhteen. Ompele langalla yhteen niin, että aloitat ompelemaan reunat yhteen joustinneulereunoista ylhäältä alas. Lopuksi ompele 4-6 silmukan levyinen kaistale yhteen joustinneuleeseen. Näin lahkeensuut jäävät kuvan osoittamalla tavalla auki.

Tässä vielä ne valmiit villahousut. Kuten huomaat, vaipan lahkeensuut ovat kivasti keskellä vaippaa.

Vaippailua!

kahdet villavaippahousut. Vihreät: lanka Puro 100g, Keltaturkoosit: lanka Huopanen 150 g. Vihreät koko S, keltaiset koko M.

Liivinsuojia. Uloimmat kerrokset kierrätysflanelli, sisällä kierrätysfrotee. Siksakattu yhteen. Tein näitä 10 paria.

Lisäimu vaippaan. Näistä tuli ihania. Tein 5 kpl näitä. Uloimmat kerroset flanellia ja sisällä kerros froteeta. (yhteensä 3 kerrosta). Siksakattu ympäri.

Taiteltava lisäimu. Reunat siksakattu. Kierrätysfrotee ja flanelli.

Tässä taiteltava lisäimu siis koottuna: taiteltu frotee-ja flanelliosat päällekkäin ja sitten taiteltu vielä kaksinkerroin. Yhteensä imuun tulee siis 4 kerrosta.

Tässä vasemmalla 5 kpl taiteltavia lisäimuja ja oikealla 5 kpl nuita valmiita lisäimuja, joissa pyöristetyt kulmat.

Tänään on ollut kriisipäivä

Siksi laitan tänne nyt vain kuvan kortista, joka on usein minua ilahduttanut.
Näin siis ennen.

Selluliiteistä viis. Toistaiseksi olen kuulemma vielä kaunis. Selluliitteineni.

Onnellinen

Olen onnellinen siitä, että oikeasti elämäni pahimmat vuodet ovat takana. En muista enää selkeästi, miltä tuntui, kun luut kolisivat sängyssä toisiaan vasten. Miltä tuntui palella. Tai ihmetellä sämpylänsyöjiä, voinlevittäjiä tai juustonleikkaajia. Unohdan, miltä tuntui ahdistua paahtoleivästä. Miltä tuntui, kun vaaka näytti sairasta alipainoa.

Minä olen tervehtymässä. Vihdoinkin. Oikeasti.
Jo vuosia olen luullut, että olen parantumassa. Ehkä olen ollut, ehkä en. Samat sairaat ajatukset ovat seuranneet minua kuitenkin kaikkialle enkä koskaan unohtanut sitä euforiaa, jota 35-kiloinen, pyörtymäisillään oleva luuranko kokee juodessaan päivät pitkät pelkkää kevytlimsaa omenoita nakerrellen. Ei. En osaa enää tavoittaa sitä. En tiedä, mitä nautinnollista on luissa. Solisluissa, lantioluissa, olkaluissa, kyynärluissa. En tajua, mitä hohtoa on kesivästä ihosta, ohuesta tukasta, lommottavista silmistä ja poskista. Olo on silloin niin höyhenenkevyt.
Prinsessainen? Täydellinen?

Haistakaa jo helvetti, anoreksian ihailijat. Haistakaa ihan avoimesti täältä ihan suorat scheisset. Jossain vaiheessa, jos anorektikko todella paranee, hän tajuaa, miten naurettavissa valheissa on elänyt. Ja se sairaus, jonka helposti voi ulkoistaa ja hahmottaa jonain "vieraana", "peikkona"...niin se peikko kyllä lähtee helvettiin, kun vain annatte elämälle tilaa.

Ehkä vauvan tuleminen on todella opettanut minut kunnioittamaan elämää. Kunnioittamaan aitoa kauneutta, luonnon ja ihmiskehon viisautta. Nyt ymmärrän, mitä joogassa olen kokenut. Sitä yhteyttä omana kehoon. Sitä, että koen niin suurta tyyneyttä oman kroppani kanssa, että tiedän, milloin voileivät riittävät. Että milloin tarvitsen vielä toisen perunan. Ja että nyt tahdon mascarponejäätelöä, vaikka en yhtään tarvitsisi sitä. Että mieleni tarvitsee mielenterveellistä, ihanaa jäätelöä. Ja että maailma ei kaadu.

Minun kehoni ei ole enää 18-vuotiaan keho. Minulla on suonikohjuja. Minulla  on selluliittia. Minulla on reidet ja käsivarret, ylväät ja jykevät. Mutta minulla on elämäniloa. Vahvuutta. Jotain tasapainoa, jota en koskaan ole kokenut. Jotain joogista, vaikka en ole edes aikoihin tehnyt asanoita.

Jotain tyyntä. Ehkä se on se matka, joka vihdoin on takana.
Anoreksia tarpeeksi etäällä, niin kaukana , ettei enää viitsi siristellä silmiään nähdäkseen takanaan häilyvän, hitaasti himmenevän ja etääntyvän pienen, typerän pisteen, joka ennen oli mörkö, iso paha susi. Se joka aikoinaan oli syödä minut eväiltäni.

Onnellinen.
Vauvamahaa silittelemään, aamukahvia ja tuoretta sämpylää.
Ulkona loistaa värit. Syksyn aurinko värjää elämääni uudelleen. Se, mikä syksyissä ennen itketti, oli kaipuu takaisin sairaalaan, kuuran ja jäätyvien lehtien keskellä kahlata takaisin psykiatriselle haaveilemaan teennäisestä ilosta, laihuuden harhasta. Teeskennellä olevansa onnellinen kuihtuvasta kehostaan, valheellisesta hallinnan tunteesta, teeskennellystä tyytyväisyydestä ja ihailtavasta kontrollista, joka todellisuudessa oli häkki, itse rakentamani vankila kalorilaskurien ja ruokapäiväkirjojen ahtaassa maailmassa.

Nyt näen kauneutta , Jumalan luoman maailman, Jumalan luomaan ihmeen ja ihanan onnen kultakimpaleen sisälläni.Minä olen riittävä, minä olen kaunis. Minusta tulee äiti ja minä olen onnellinen.



Tänään tällaista. Joskus pinnallisempaa. Mutta tänään en katso peiliin itseäni arvostellen. Tänään on kaunista kaikki, mikä on luotua ja syntynyt tänne kasvamaan.

Body

Huoh. Tänään on ollut vähän kurja päivä. Ahdistaa tämä olemus. Erinäisen tilanteen jälkeen tuli kyllä sellainen olo, että tästä päivästä lähtien aion pitää huolta siitä, etten leviä muodottomaksi. Aion vielä jonain päivänä omistaa terveen kiinteän kropan (toki suhteutetaan tämä nyt tähän ikään, liikunnattomaan taustaan ja raskauden jälkeiseen todellisuuteen).



Ajattelin, että voisin nyt loppuraskauden liikkua seuraavalla tavalla (niin pitkälle kuin jaksan). Loppuajasta tuskin liikahdan mihinkään enää.

Liikuntaohjelma:

4x viikossa kävelylenkki (niin pitkä kuin jaksaa. Nyt menee 8 km vaivatta)
2x viikossa kuntosali

Eniten minua nyt ahdistaa oikeasti tämä kauhea muodonmuutos. Kaikki muu on todella ihanaa ja onnellista. En vain haluaisi olla se, jota salaa sanotaan lihonneeksi, läskiksi, leveäksi tai rupsahtaneeksi. Whatever. En halua olla sellainen. Ostin vihkon, jonne merkkailen vähän liikuntoja ja kirjoittelen fiiliksiä. Ajattelin aloittaa uudestaan kalorilaskurin. Vaikka olen raskaana, se ei estä minua tarkkailemasta painoani. Liika nousu on liikaa, normaali painonnousu pitää toki hyväksyä. En kuitenkaan halua menettää täysin tätä kehoani. Luulen, että en ole sitten lukiovuosien kokenut mitään näin isoa muutosta elämässäni enkä kehossani, ja voisin väittää kyllä, että tämä on yksi iso haaste...hyväksyä se, mitä olen. Selluliitteineni.

En kuitenkaan täysin niele tätä. Haluan tehdä parhaani, että saan vartaloni vielä takaisin. Siitä huolimatta, että rakastan jo nyt lastani ja hän on minulle miehen lisäksi tärkeintä. Oma keho on kuitenkin tärkeä myös. Sanoi kuka mitä tahansa. En halua menettää täysin elämäniloani vain sen vuoksi, että satun näyttämään sotanorsulta ja rupsahtaneelta kotiäidiltä. Mulla on oikeus edes yrittää olla hyvännäköinen.

ruoasta, painonnoususta, lenkkeilystä

Voi luoja että rakas teki hyvää ruokaa. Possun ulkofileetä nuijittuna,leivitettynä ja paistettuna paahtoleivän päällä. Välissä bearnaisekastiketta,ohelle salaattia ja lohkoperunoita.
Mulla on hyvät oltavat.

Toinen juttu onkin sitten se, että mitä saisin syödä. En sitte mennyt tänäänkään lenkille. Aamulla söin leipää, ana-nuudeleita (niitä vähäkalorisia pirkkanuudeleita) ja hedelmiä. Nyt sitten kunnon ökyrasva-annos. Ehkä mä taas huomenissa aloitan lenkkeilyn.

Olen nyt parin viikon ajan tehnyt 4 krt viikossa 8 km kävelylenkkejä. Pelkään, että kun nyt raskausviikkoja on jo 32 (kohta), joudun pian lyhentämään lenkkejä. Toistaiseksi kahdessa viikossa paino ei kotipuntarin mukaan ole noussut.

Mullahan tämä paino on noussut raskauden aikana 12-13 kg. Riippuen missä on punnittu. Neuvolatädit muistuttavat aina, että vaa'at eroavat toisistaan. Tämä on kolmas paikkakunta , jossa käyn neuvolassa (alkuraskauden kävin opiskelupaikkakunnallani, kesällä oltiin pohjoisessa ja nyt sitten "lopullisessa" sijainnissa pohojanmaalla). Minusta tuo painonnousu on ollut tosi hurjaa ja liiallista.


Tavoitteenani oli alunperin kokonaisnousuksi max 15 kg. Nyt jännittää, paljonko loppuraskaudessa tulee. Yritän pitää painonnousun maksimissaan 500g/vko. Toisaalta en huolestuisi, jos se ei nousisi ollenkaan seuraavan 8 viikon aikana. Surisin, jos se nousisis enemmän kuin 500g/vko, koska se ei kuulemma ole hyväksi. Enkä todellakaan halua ylimääräistä rasvaa. Paino saa nousta, jos se tulee puhtaasti normaalista sikiön kasvun ym. seurauksena. Olen jo miettinyt, millä tahdilla haluan pudottaa ylimääräiset kilot.
Joulukuusta toukokuuhun tahdon pois 10 kg. Jos synnytyksessä lähtisi 5 kg, 10 kg on pakko lähteä kevään aikana. Mä niin vihaan näitä REISIÄ. Kauheat selluliittihöllyvät PYLVÄÄT. Suonette anteeksi tämän avautumisen. It's a crisis.

Sängyssä ihan inhottaa katsoa omaa olemusta. Maha on minusta kiva , sitä en itke yhtään. Siellä kasvaa mun - meidän - möykky möykkynen, oma rakas vauwwa <3. Aion kuitenkin synnytyksen jälkeen palata melko tiukkaan ruokavalioon, josta kirjoittelen lähemmin sitten kun sen aika on. Nyt keskityn suunnittelemaan loppuraskauden ruoka- ja liikuntaohjelmaa. Ja tietysti vauvailemaan. (Nytkin kudon uusia villapökiä).

Mulla on ollut ihan sairas ikävä juoksemaan ja jumppiin. Ensi viikolla yritän palata takaisin kuntosalille.Vihaan nuita reisiä NIIN paljon. Toivon, että voisin ensi kesänä aloittaa juoksemisen. Keväällä on vielä ehkä vältettävä sitä, jos yhtään lääkäri pelottelee kohdunlaskeumalla. Keväällä aion käydä salilla, jumpissa ja joogassa. Tavallaan alan oikeasti kaivata hullun paljon jo omaa kehoa. Pelottaa, että multa ei lähdekään YKSIKÄÄN raskauskilo (vaikka kaikki väittävät, että kyllä ne siitä katoavat). Entäpä jos eivät...

Muutenhan tämä elo on ihan leppoisaa. Ei ihmeellisiä vaivoja kehonmuutoksia lukuunottamatta. Toistaiseksi kaikki hyvin. Tiistaina on neuvola, joten siellä kuullaan sitten tuomiota tai muuta. Ensi viikolla lenkkiä ja salia. Kohta liikuntasuunnitelmaa. :) Mut ensiks kaffee.

Tässäpä hyvä linkki !

http://www.bebes.fi/

Täältä löytyy hyvää tietoa imettämisestä ja vauvanhoidosta. Varauksella kannattaa suhtautua kuitenkin, sillä ei minun mielestäni lapsi mitenkään traumatisoidu, vaikka ei olisikaan 3 ensimmäistä kuukauttaan ihokontaktissa äidin kanssa 24/7.  Hyvä asia se on, mutta sen verran maalaisjärkeä käytän, että on ne lapset ennenkin selvinneet vaikka ei ole ollut tollaisia ihokontaktitoppeja ja äiteillä oli kiire navettaan ja peltotöihin. Mie olen suht terve ihminen, vaikka meiän äiti ei minua imettänyt kauaa eikä meillä todellakaan ehditty vauvaa pidellä iholla paljoakaan. Ihan terveesti kiinnyin isään ja äitiin, muistan, että tärkeintä taisi olla se turva ja läsnäolo. Mielestäni lapselle on tärkeintä antaa aikaa, tilaa ja vapautta, mutta myös rajoja , suojaa ja herkästi reagoivaa huolenpitoa.
En väittäisi, että lapsen olisi pakko saada nukkua ädiin vieressä tosi kauan tai että ihokontakti on ihan  välttämätön ensimmäiset 3 kk. Mutta totta kai kannustan kiinnittämään ainai huomiota erityisesti siihen vuorovaikutukseen, sylin tarjoamiseen ja riittävään läheisyyteen. Minun mielestäni lasta ei saa suojella liikaa, toki toisaalta ensimmäisten kuukausien ajan suojelu on todella tärkeää. Jotta lapsi voi tuntea itsensä rakastetuksi ja olonsa turvalliseksi. Näin lapsi oppii luottamaan. Mutta lapsen on kuitenkin uskallettava kasvettuaan kohdata uhkia ja haasteita, jolloin vanhemman tehtävä on olla vierellä. Lapsen pitää kyetä itse kohtaamaan maailma, joten pumpuliin häntä ei saa upottaa. En väitä, että ihokontaktitopit tai muut olisivat turhia, mutta sanon vain, että ilmankin pärjää ja voi syntyä ihan terveitä yksilöitä...

Mikä kestoilu?

Mikäli jollekulle ei ole avautunut kestovaippailun salat, kannattaa käydä sivustolla .http://www.kestovaippainfo.fi/
Sieltä löytää paljon tietoa kestovaippailun iloista.

Itse haluan alkaa kestoilemaan rahan säästön, ihoystävällisyyden ja kierrätyksen vuoksi. En pidä siitä, että rahaa kuluu roskaan (joka ei lisäksi maadu ja aiheuttaa kaasuja). Kestovaippailija voi kenties päästä vaipatuksessa edullisuuden lisäksi helpolla, sillä vaippakausi ei kaikilla kestä yhtä kauan kuin kertakäyttövaipattajilla. Ja vaikka kestäisikin, kestovaippailu ei liene hankalaa. Odotan innolla, että pääsen testaamaan, millaisia kestoja meidän vauvalle voi laittaa ja mikä toimii/mikä ei.
Me aiomme käyttää nauhavaippoja , harsoja, villavaippahousuja ja PUL-kuoria. Saa nähdä, tarvitsemmeko AIO (All In One) -vaippoja tai taskuvaippoja (jonne imun saa sujautettua näppärästi).  Tarkoituksena on yrittää, miten pärjäämme em. tarvikkeilla.

Alustavasti olemme hankkineet:
14 kpl HEMP HOUR STRAP -nauhavaippoja (jotka menevät koko vaippaiän)
2 kpl s-kokoista PUL-kuorta

Lisäksi olen tehnyt itse nuita lisäimuja, ostanut 2 näpsyä (joilla saa harsovaipan kiinni), ommellut nuita kuorivaippoja ja villavaippahousuja. Nyt tekis mieli alkaa ommella lisää Fleecestä vaippakuoria. Mulla on käytetty fleecehuopa, jonka hyödynnän tuohon tarkoitukseen. Yhden S-kokoisen kuoren olenkin jo tehnyt:

Fleecekuori kierrätysmateriaalista. Kuminauhat ommeltu ulkopuolelle vuotosuojiin, joten niiden ei pitäisi hangata sisäpuolelta niin paljon ihoa rikki. Kaksinkertainen fleece keskiosassa. Siksakatut reunat ja tarranauhat.

Vähän nyppyinen, mutta mitä se haittaa :)

Kestoilua, kestoilua

Tässäpä pino itse tehtyjä lisäimuja harsovaippoihin ja nauhavaippoihin

Olen tehnyt imut kaksinkertaisesta froteesta. Toisissa on päälimmäisenä puuvillakangas(vihreä tms) , toisissa kuivaliinakangas (valkea alla)

Tässä froteeimuja: kaksinkertainen frotee (vanha pyyhe!) ja kuivaliinakangas (vasemmanpuoleisessa näkyy kuivaliinakangas,tuo sileäpintainen)

Tein kokeeksi yhden sisävaipan (joustofroteeta , froteeta ja ulkona puuvillainen kuviokangas). Kuminauhat ommeltu reisitielle, kuminauhat jäävät kankaiden väliin. Vaipasta ei tullut minusta hääppöinen, joten täytyy jatkaa kokeiluja.

Tässä tämä on: Aiomme käyttää Hemp Hour Strap nauhavaippaa (Babyidea). Tilattu Taikapilvi-puodista. Nämä ovat ehkä ihanimmat sisävaipat. Lisäksi voi laittaa ylimääräisen lisäimun ja kuoreksi PUL-kuoren tai villavaippahousut.

Tässä itse tekemiäni PUL-kuoria. (Polyuretaanilaminoitua kangasta Taikapilvestä, sisäpuolella urheilupaitakangasta). Reunat kantattu joustokanttinauhalla (kuminauhat lahkeensuissa vuotosuojissa). Kaava Suuri Käsityö-lehdestä. Tarranauhat ja muut kankaat Eurokankaasta. Näitä on tehty 2 kp, kokoa M.

http://www.taikapilvi.com/

Some works

www.huvikangas.fi

Viltti pehmeästä fleecestä. Siksakatut sydänkuviot ja reunat. Kierrätysmateriaali.

Lakanoita ja tyynyliinoja ohuesta puuvillasta. Kierrätysmateriaali.

Pussilakana ja tyynyliina (ei kuvassa). Kangas: Huvikangas Oy

Pussilakana ja tyynyliina. Kangas: Huvikangas Oy

Beben huone <3. Väritys yrittää olla neutraali. Verhot (siniset) saatu siskolta, Vihreät ommeltu (Kangas : Vihreä puuvillapalttina, Huvikangas Oy), Vihreästä kankaasta ommeltu reunapehmuste. Häkkisänky kierrätystavaraa , hoitopöytä uusi (Sotka). Taulu beibille, vanhemmilta. Matot kierrätyskamaa.

Masut

RV 31+5

En ole aikaisemmin oikein jaksanut ottaa kuvia (tai sitten ne ovat julkaisukelvottomia). Tässä kuitenkin pari kuvaa nykyiseltä hetkeltä. Isoksi olen mahani kasvattanut! Reidet ja persus ovat myös LEVENTYNEET (tässä luki aiemmin että kaventuneet : D hah..), mutta tarkoitukseni on sitkeällä ja itsepintaisella työskentelyllä kadottaa KAIKKI raskauden aikana kertyneet kilot kesään mennessä. Toivon, ettei kiloja tulisi yli 16 kg, mutta saa nähdä. .
Tavoitteeni on, että noin puoli vuotta synnytyksestä (eli toukokuussa?) olen takaisin lähtöpainossani.

Masuasukki on villi ja levoton, hyörii ja metelöi kovasti. Son ihana <3<3

Ensimmäisiä värkkäyksiä Möykkysellemme

Kolmet villavaippahousut, kokoa Newborn ja S. Lanka: Huopanen

Ekat villavaippahousut, tulivat kokoa M/L. Lanka: Huopanen

Tekeillä villavaippahousut puro-langasta. Valmistusohje seuraa!

Näissä kaikissa siis sama malli käytössä.
Ohje seuraa myöhemmin!

Aloitetaan!

Tämä uusi blogini on luotu vähemmän päiväkirjanomaiseksi, enemmän blogia muistuttavaksi avoimeksi tilitykseksi elämästäni, joka mullistui viime maaliskuussa vauvauutisilla. Parisuhde, opiskelut, vanhat kuviot...kaikki saivat osansa suuresta elämänmuutoksesta. Vanha livejournalini toimi lähinnä oman vitutuksen tilitysosoitteena ja tämän blogin tarkoitus on mitä suuremmassa määrin jakaa kokemuksia, vinkkejä ja ajatuksia vauva-arjesta, vauvanhoidosta ja perhe-elämästä,mutta toisaalta myös edelleen siitä minun tavallisesta omasta elämästä. Oman osansa saavat joogamietteet, kirjallisuuspohdinnat (sitten kun taas ehdin lukea) ja liikunnan ilot ja pakot. Tämä ei ole yhden asian blogi, mutta yhden ihmisen tavallisen elämän tavallisten sisältöjen blogi. Tarkoitukseni on jakaa tietoa ja vinkkejä sekä ajatuksia siitä, mikä milloinkin kiinnostaa - ja mikä edes jollain tapaa liippaa läheltä blogini keskeisiä aiheita.

Toivon lukijoilta, että uskallatte kommentoida ja toivoa aiheita, jos sellaisia tulee mieleen.